Tää kevät on menny luvattoman nopeesti! Oon nyt yrittäny laihduttaa koko kevään, ja oon saavuttanu jojoilevan painon! Nyt paino on taas vähän noussu laihtumisen jälkeen. Pikkasen kyllä ärsyttää! Onneks nyt on hyvä hetki taas muistuttaa itelleen, miks mä laihdutan. Nyt on menny muutama päivä ihan hyvin, toivottavasti tää vaan jatkuis kauemminkin!
En oo taaskaan käyny vähän aikaan vaa´alla. Jotenkin pelottaa! Jos vaan pääsis siihen kiinni taas, et kävis päivittäin vaa´alla! Nyt täs on kolme kuukautta aikaa kesän loppuun, ja siihen mennessä luulis et jotain sais aikaseks! Pakko! Tosin olihan mul koko kevätkin aikaa, eikä mitään kovinkaan suurta muutosta tullu! Noh eiköhän tää tästä!
tiistai 1. kesäkuuta 2010
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
We never repent of having eaten too little.
Enää hei kuukausi kesään. Tai siis kesäkuuhun. Vappu meni miten meni, mut huomenna alkaa taas kunnon treeni ja oikeanlainen ruokavalio. Jotenkin alkaa pikkuhiljaa ketuttaa tää laihduttaminen. Miks ihmeessä sen täytyy olla näin vaikeeta?!?! Jos jostain sais taas motivaatiota. En vaan jaksa kattoo itteäni tällasena kun vois olla hoikempikin. Mut ei tän kyllä mitenkään mahdotonta pitäis olla, jos sais vaan ton syömisen kuriin. Nyt en kyl kykene kirjottamaan mitään positiivista, sen verran ärsyttää. Toivottavasti huomenna olis ihan jees päivä. Jotenkin jos sais vaan oikeesta rytmistä kiinni ni alkais helpottaa, niin mä ainakin uskon. En oo nyt uskaltanu käydä ees vaa´alla... Pitää täs kyl joku päivä sekin tehä, ja sen jälkeen sit vaan päivittäin punnitus niin sit pitäis pysyy hallinnassa. Nyt on vaan jotenkin sellanen olo, ettei täst tule mitään ikinä. Mietin vaan et tuleeks must ikinä hoikkaa, tai ees sellasta ettei ällöttäis kattoo peiliin?!?!?! Oltiin tosiaan vappu saksassa ja katoin sielt otettuja kuvia, ja tosiaan laihduttamisen varaa olis ja paljon!! Miks se vaan voi olla niin vaikeeta olla syömättä?! Noh nyt sain vähän purettua ahdistusta. Huomenna uus päivä ja nyt on kyllä pakko laittaa kaikki peliin tai täst ei tule mitään!
tiistai 27. huhtikuuta 2010
The second day of a diet is always easier than the first. By the second day, you're off it.

Gaaaaah!!!! Viime viikko meni ihan hyvin kunnes tosiaan lähin porukoille. Ja viikonloppu meni vielä huonommin. Ärsyttää ihan tuhottomasti, sillä oisin ihan hyvin vaan voinu pitää kiinni dietistä, mutta ei. Tää viikko menee kans huonosti ku oon lähössä vapuks kavereiden kanssa saksaan, niin siellä ei sitten kyllä varmastikaan tule trennattua, eikä syötyä erityisen tarkkaan. Mutta sinne alkaa toukokuu, ja paniikki iskee, jollei ne kilot ala pikkuhiljaa poistumaan. Onneks kuukaudessa saa paljon aikaseks jos vaan saa pidettyä kiinni ruokavaliosta. Munkin pitäis tehä tohon reunaan sellanen painonseuranta juttu, mut en oo ihan varma miten saan sen siihen. Et jos joku haluu kertoo niin oisin kiitollinen! Nyt etin jonkun kivan inspiraatio kuvan.
maanantai 19. huhtikuuta 2010
Nothing tastes as good as being thin feels.
Tänään oon taistellut tahdonvoimalla! Jotenkin oon saanu pidettyä ruokavaliosta ja liikunnasta kiinni, enkä aiokaan luovuttaa. Välillä tulee kyllä sellasia heikkoja hetkiä, mut sitten vaan ajattelen, et minkä vuoks mä rajotan herkkuja iteltäni. Ja syynähä on se, että haluan laihtua ja tuntea itteni tyytyväiseks ja itsevarmaks. Niin kuin otsikko sanookin, et laihana tuntuu paremmalta, se on kyllä niin totta. Nyt ajattelen sitä kun alkuvuonna painoin 74 kiloo parhaimmilllaa, ja sillon oli niin paljon mukavampi olla! Nyt taas haluan sen tunteen takas. Muutama kilo siihen, ja sit taas muutama kilo siitä, ja pian paino sit toivon mukaan laskeekin 70 kiloon. Vähän nyt odotan jännityksellä kun meen vanhempien luo loppuviikoksi et mitä kaikkee siellä tulee syötyä, mut nyt pitää vaan pysyä tiukkana.
Ite oon aatellu sellast palkitsemisjuttua, että kun saavutan jonkun painotavotteen, jonka oon itelleni asettanu, niin sitten saan syödä herkkuja, esim. karkkia tai jäätelöä. Mut se pitää etukäteen käydä ostamassa, ettei tule ostettua sitten liikaa! Vihaan tätä kun laihtuminen ei voi tapahtua hetkessä, olis niin paljon helpompaa. Mut nyt en aio periksi antaa, mä laihdutan, ja näytän vielä kaikille, että itsekuria löytyy!!! Oon käyny aamusin ennen aamupalaa puolen tunnin kävelylenkillä, ja sitten iltasin joko vähän jumppaa tai sit 40 min hölkkälenkki. Ja tietty sit vapaata kun tuntuu et kroppa sen vaatii! Huomenna vaa´alle! Masentavaa, jos paino ei oo pudonnu. Mut pitää vaan muistuttaa sitten itteään, ettei ne kilot samantien lähde!
Ite oon aatellu sellast palkitsemisjuttua, että kun saavutan jonkun painotavotteen, jonka oon itelleni asettanu, niin sitten saan syödä herkkuja, esim. karkkia tai jäätelöä. Mut se pitää etukäteen käydä ostamassa, ettei tule ostettua sitten liikaa! Vihaan tätä kun laihtuminen ei voi tapahtua hetkessä, olis niin paljon helpompaa. Mut nyt en aio periksi antaa, mä laihdutan, ja näytän vielä kaikille, että itsekuria löytyy!!! Oon käyny aamusin ennen aamupalaa puolen tunnin kävelylenkillä, ja sitten iltasin joko vähän jumppaa tai sit 40 min hölkkälenkki. Ja tietty sit vapaata kun tuntuu et kroppa sen vaatii! Huomenna vaa´alle! Masentavaa, jos paino ei oo pudonnu. Mut pitää vaan muistuttaa sitten itteään, ettei ne kilot samantien lähde!
perjantai 16. huhtikuuta 2010
I keep trying to lose weight... but it keeps finding me!
Löysin tällaisen nettisivut, jossa on diettiin liittyviä aforismeja ja sanontoja. Osa niistä on ihan loistavia!
Olen parikymmpinen nainen, jolla on jonkinmoisia paino-ongelmia. Ylipainoa ei ole paljoa, muutamien kilojen verran, mutta tarkoituksena on kuitenkin laihduttaa hieman enemmän kuin vain ne pari kiloa. Olen jo muutaman vuoden tapellut laihduttamisen kanssa, enkä tunnu löytävän pysyvää reittiä alaspäin. Olen 170 cm pitkä, ja painan tällä hetkellä suunnitelllen 77 kg. Muutaman kerran olen saannut painoni alle 69 kilon, mutta nyt on ollut taas ongelmia. Tavoitteenani on alustavasti laihduttaa 67 kiloo. Sen jälkeen pitänee katsoa, miltä tuntuu ja näyttää!
Suurimpana ongelmana on "ahmimiskohtaukset", joita en pysyt hallitsemaan, mikäli annan edes hieman periksi. Itselleni on todella vaikeaa syödä vain vähän mitään hyvää. Ja kun annan kerran periksi, niin millään ei enää ole väliä vaan voin mukamas syödä miten paljon tahansa! Yleensä tällaiset hetket kestävät muutamasta päivästä viikkoon. Sen jälkeen saan itseni taas kuriin ja uusi dietti alkaa! Pointtihan on, ettei tuo ole terveellistä fyysisesti kuin psyykkisestikään. Tällä hetkellä on menossa hyvä vaihe, ja syön fiksusti ja liikun normaalisti. Liikunnan määrä ei ole ollut itselleni ongelma, sillä olen aina ollut kyllä liikunnallinen, vaikkei sitä tälla hetkellä huomaakaan.
Nyt tuntuu siltä, että on oikeesti mietittävä, miten haluaa elämänsä elää. Jatkuvat epäonnistumiset eivät oikein paranna tuota itsevarmuutta. Tiedän, että laihempana olen tyytyväisempi itseeni, ja sen vuoksi nyt jaksan edelleen laihduttaa. Odotan innolla sitä päivää kun herään ja katson peiliin ja huomaan olevani tyytyväinen kehooni!
Olen parikymmpinen nainen, jolla on jonkinmoisia paino-ongelmia. Ylipainoa ei ole paljoa, muutamien kilojen verran, mutta tarkoituksena on kuitenkin laihduttaa hieman enemmän kuin vain ne pari kiloa. Olen jo muutaman vuoden tapellut laihduttamisen kanssa, enkä tunnu löytävän pysyvää reittiä alaspäin. Olen 170 cm pitkä, ja painan tällä hetkellä suunnitelllen 77 kg. Muutaman kerran olen saannut painoni alle 69 kilon, mutta nyt on ollut taas ongelmia. Tavoitteenani on alustavasti laihduttaa 67 kiloo. Sen jälkeen pitänee katsoa, miltä tuntuu ja näyttää!
Suurimpana ongelmana on "ahmimiskohtaukset", joita en pysyt hallitsemaan, mikäli annan edes hieman periksi. Itselleni on todella vaikeaa syödä vain vähän mitään hyvää. Ja kun annan kerran periksi, niin millään ei enää ole väliä vaan voin mukamas syödä miten paljon tahansa! Yleensä tällaiset hetket kestävät muutamasta päivästä viikkoon. Sen jälkeen saan itseni taas kuriin ja uusi dietti alkaa! Pointtihan on, ettei tuo ole terveellistä fyysisesti kuin psyykkisestikään. Tällä hetkellä on menossa hyvä vaihe, ja syön fiksusti ja liikun normaalisti. Liikunnan määrä ei ole ollut itselleni ongelma, sillä olen aina ollut kyllä liikunnallinen, vaikkei sitä tälla hetkellä huomaakaan.
Nyt tuntuu siltä, että on oikeesti mietittävä, miten haluaa elämänsä elää. Jatkuvat epäonnistumiset eivät oikein paranna tuota itsevarmuutta. Tiedän, että laihempana olen tyytyväisempi itseeni, ja sen vuoksi nyt jaksan edelleen laihduttaa. Odotan innolla sitä päivää kun herään ja katson peiliin ja huomaan olevani tyytyväinen kehooni!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)